Perhe- ja perintöoikeudelliset toimeksiannot

Perun­kir­joi­tuk­set, osi­tuk­set ja omai­suu­den erot­te­lut myös avo­lii­ton pur­kau­tues­sa ja perin­nön­jaot: toi­mim­me näis­sä asiois­sa myös kärä­jä­oi­keu­den mää­rää­mi­nä pesän­sel­vit­tä­ji­nä ja pesänjakajina.

Perunkirjoitus

Perun­kir­joi­tus on toi­mi­tet­ta­va kol­men kuu­kau­den kulues­sa kuo­le­man­ta­pauk­ses­ta. Pesän varat ja velat on mer­kit­tä­vä peru­kir­jaan sel­lai­si­na kuin ne kuo­le­man tapah­tues­sa olivat.

Peru­kir­jas­sa on mai­nit­ta­va myös varo­jen arvo. Jos vain­ajan jäl­keen on elos­sa puo­li­so, on myös tämän varat ja velat pää­sään­töi­ses­ti mer­kit­tä­vä peru­kir­jaan. Peru­kir­jaan on myös mer­kit­tä­vä mm. vain­ajan anta­mat ennakkoperinnöt.

Les­ken jäl­keen teh­tä­vä perun­kir­joi­tus on usein huo­mat­ta­vas­ti vaa­ti­vam­pi, mikä­li osi­tus­ta ensin kuol­leen jäl­keen ei ole teh­ty. Les­ken ensin kuol­leen jäl­keen ansait­se­ma tai saa­ma omai­suus on avio-oikeu­den ulko­puo­lis­ta omai­suut­ta. Les­ken peru­kir­jaan onkin mer­kit­tä­vä sekä ensin kuol­leen jäl­jel­lä ole­va omai­suus että les­ken avio-oikeu­den alai­nen ja avio-oikeu­den ulko­puo­li­nen omai­suus. Tämä voi aiheut­taa mer­kit­tä­väs­ti­kin selvitystoimia.

Usein suo­sit­te­len­kin, että vaik­ka kuo­lin­pe­sän omai­suus jäi­si les­ken hal­lin­taan, kuo­lin­pe­sän ja les­ken välil­lä teh­täi­siin osi­tus. Täl­löin tie­de­tään, mihin omai­suuse­riin koh­dis­tuu les­ken hallintaoikeus.

Perun­kir­joi­tus toi­mii veroil­moi­tuk­se­na verot­ta­jal­le ja osa­kas­luet­te­lo­na tule­vaa perin­nön­ja­koa var­ten. Perun­kir­joi­tuk­ses­sa ei vie­lä jae­ta omai­suut­ta kenel­le­kään, eikä siel­lä rat­kais­ta osak­kai­den mah­dol­li­sia erimielisyyksiä.

Omaisuuden ositus

Omai­suu­den osi­tus voi­daan toi­mit­taa heti, kun ero on tul­lut kärä­jä­oi­keu­des­sa vireil­le tai mikä­li avio­liit­to päät­tyy toi­sen puo­li­son kuo­le­maan, heti tämän kuo­le­man jälkeen.

Puo­li­sot voi­vat sopia kes­ke­nään omai­suu­ten­sa jaos­ta. Omai­suu­den osi­tuk­ses­sa puo­li­soi­den omai­suus jae­taan pää­sään­nön mukaan puo­li­soi­den kes­ken tasan. Kum­man­kin puo­li­son omai­suus luet­te­loi­daan ja arvos­te­taan, ja omai­suuse­rien arvois­ta vähen­ne­tään puo­li­son velat, jol­loin ero­tus käsit­tää puo­li­son net­to-omai­suu­den. Kum­man­kin puo­li­son net­to-omai­suus las­ke­taan yhteen ja jae­taan puo­lik­si. Tämä yhteen­las­ke­tun net­to-omai­suu­den puo­lio­suus on kum­man­kin puo­li­son avio-osa. Enem­män omis­ta­va on vel­vol­li­nen mak­sa­maan vähem­män omis­ta­val­le tasin­koa. Täs­tä puo­lit­ta­mi­sen pää­sään­nös­tä poik­kea­mi­nen voi perus­tua sii­hen, että osa­puo­let ovat teh­neet avio­eh­to­so­pi­muk­sen, tai sii­hen, että omai­suu­den osi­tus­ta sovi­tel­laan koh­tuus­nä­kö­koh­tien perusteella.

Mikä­li avio­liit­to päät­tyy toi­sen puo­li­son kuo­le­maan, les­kel­lä on ns. tasin­kopri­vi­le­gi, eikä hän ole vel­vol­li­nen luo­vut­ta­maan tasin­koa ensik­si kuol­leen kuo­lin­pe­säl­le. Mikä­li kuo­lin­pe­sä on varak­kaam­pi, kuo­lin­pe­säl­lä on vel­vol­li­suus luo­vut­taa tasin­koa leskelle.

Rii­ta­ti­lan­tees­sa kärä­jä­oi­keus mää­rää jom­man­kum­man puo­li­son tai kuo­lin­pe­sän jon­kun osak­kaan hake­muk­ses­ta pesän­ja­ka­jan suo­rit­ta­maan omai­suu­den osi­tuk­sen. Sil­loin osi­tus­toi­mi­tuk­ses­ta laa­di­taan asia­kir­ja, jon­ka pesän­ja­ka­ja allekirjoittaa.

Pesän­ja­ka­ja rat­kai­see ikään kuin ensim­mäi­se­nä oikeus­as­tee­na kaik­ki osi­tuk­seen liit­ty­vät rii­ta­ky­sy­myk­set. Yleen­sä nämä kysy­myk­set liit­ty­vät omai­suu­den arvos­ta­mi­seen tai toi­sen osa­puo­len teke­mään sovit­te­lu­vaa­ti­muk­seen, vas­ti­ke­vaa­ti­muk­siin tai osi­tuk­sen reaa­li­seen toi­mit­ta­mi­seen ja tasin­gon määräämiseen.

Omaisuuden jakaminen avoliiton päättymisen jälkeen

Avo­lii­ton jäl­kei­ses­sä eros­sa läh­tö­koh­ta­na on, että kum­pi­kin pitää oman omai­suu­ten­sa ja vas­taa omis­ta velois­taan. Jos puo­li­soil­la on yhteis­tä omai­suut­ta, kum­mal­la­kin on oikeus sii­hen osuu­teen, jon­ka hän sii­tä omis­taa. Osuu­det ovat yhtä suu­ret, jol­lei voi­da osoit­taa, että toi­sin on sovittu.

Jos avo­puo­li­sot ovat asu­neet yhdes­sä vähin­tään vii­si vuot­ta tai heil­lä on yhtei­siä lap­sia, eivät­kä he pää­se sopuun omai­suu­den erot­te­le­mi­ses­ta, he voi­vat hakea kärä­jä­oi­keu­del­ta pesän­ja­ka­jaa erot­te­lua varten.

Avo­puo­li­sol­la voi olla oikeus hyvi­tyk­seen, jos hän on työl­lään tai varal­li­suu­del­laan aut­ta­nut tois­ta avo­puo­li­soa kar­tut­ta­maan tai säi­lyt­tä­mään tämän omai­suut­ta. Avio­lii­ton jäl­kei­ses­sä eros­sa saa­dus­ta tasin­gos­ta ei tar­vit­se mak­saa veroa, mut­ta avoe­ron jäl­keen mah­dol­li­ses­ti saa­dus­ta hyvi­tyk­ses­tä voi jou­tua mak­sa­maan veroa

Perinnönjako

Ennen perin­nön­ja­koa on toi­mi­tet­ta­va osi­tus, mikä­li kuol­lut hen­ki­lö oli ollut nai­mi­sis­sa eikä osi­tus­ta ollut toimitettu.

Perin­tö­kaa­res­sa on eri­tyi­set sään­nök­set les­ken suo­jaa­mi­sek­si. Les­kel­lä on oikeus pitää kuo­lin­pe­sä jaka­mat­to­ma­na, ellei rin­ta­pe­ril­li­nen vaa­di jakoa tai tes­ta­men­tis­ta muu­ta joh­du. Jako­vaa­tees­ta huo­li­mat­ta les­kel­lä on aina oikeus pitää per­heen yhtei­se­nä koti­na käy­tet­ty asun­to ja koti-irtai­mis­to jaka­mat­to­ma­na, jol­lei les­kel­lä ole muu­ta asun­nok­si sopi­vaa varallisuutta.

Les­kel­lä on myös oikeus ns. tasin­kopri­vi­le­giin eli mikä­li les­ken omai­suu­den sääs­tö on suu­rem­pi kuin ensik­si kuol­leen omai­suus, les­ken ei tar­vit­se luo­vut­taa omai­suut­taan tasin­ko­na kuo­lin­pe­säl­le. Mikä­li kuo­lin­pe­sän omai­suu­den sääs­tö on suu­rem­pi kuin les­ken omai­suu­den sääs­tö, kuo­lin­pe­sä on aina vel­vol­li­nen luo­vut­ta­maan tasin­koa leskelle.

Perin­nön­ja­ko voi­daan toi­mit­taa sopi­mus­ja­ko­na. Mikä­li kuo­lin­pe­sän osak­kaat eivät pää­se sopi­muk­seen perin­nön­jaos­ta, kärä­jä­oi­keus voi mää­rä­tä yhden­kin kuo­lin­pe­sän osak­kaan hake­muk­ses­ta pesän­sel­vit­tä­jän ja pesän­ja­ka­jan toi­mit­ta­maan perin­nön­jaon. Pesän­ja­ka­ja toi­mii ikään kuin ensim­mäi­se­nä oikeus­as­tee­na ja tekee pää­tök­set kai­kis­ta rii­tai­sis­ta kysy­myk­sis­tä. Rii­ta­ky­sy­myk­set voi­vat olla esim. omai­suu­den arvos­tuk­seen, ennak­ko­pe­rin­töön, tes­ta­men­tin tul­kin­taan tai jaon reaa­li­seen toi­mit­ta­mi­seen liit­ty­viä kysy­myk­siä.  Pesän­sel­vit­tä­jän ja –jaka­jan palk­kio mak­se­taan kuo­lin­pe­sän raha­va­rois­ta päältä.