Kun vanhemmat eroavat, he joutuvat päättämään jääkö lapsi vanhempiensa yhteiseen huoltoon, kumman luona lapsi asuu, miten lapsi tapaa toista vanhempaansa ja miten vanhemmat jakavat vastuun lapsen elatuksesta.
Lapsiasioissa pidän tärkeänä sitä, että erosta huolimatta lapsella säilyy läheiset ja lämpimät suhteet kumpaankin vanhempaansa, elleivät lastensuojelulliset syyt ole sille esteenä. Vaikka vanhemmat ovat päätyneet eroon, heidän on pystyttävä yhteistyöhön lapsiinsa liittyvissä asioissa. Lapsista ei voi erota. Lasten hyvinvointi vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen ja yhtenä osana sitä on lasten suhteiden jatkuvuus vanhempiinsa.
Huoltoriidan tuomioistuinsovittelu on usein järkevin vaihtoehto pitkälle ja raskaalle oikeudenkäynnille. Se myös mahdollistaa sen, että vanhemmat voivat oppia luottamaan toisiinsa. Vanhempien on nähtävä mahdollisesta eron katkeruudesta huolimatta omien lastensa etu. Lapsia ei saa käyttää riidan välikappaleena. Heidän elämäänsä ei saisi erosta johtuen tulla liian suuria muutoksia. Toisen vanhemman vieraannuttaminen lapsista tai tapaamisten estäminen voi aiheuttaa lapsille pitkäaikaisia seuraamuksia.
Sovittelussa voidaan käsitellä lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevia asioita. Lisäksi sovittelussa voidaan ratkaista monia sellaisia lapsen arkeen liittyviä kysymyksiä, joita ei voida käsitellä oikeudenkäynnissä, kuten esim. harrastamiseen, kuljettamiseen tai yhteydenpitoon liittyviä asioita. Sovittelun tavoitteena on saada aikaan lapsen edun mukainen ja kestävä sopimus vanhempien välille.
Sovittelijana toimii perheasioihin perehtynyt tuomari, jota avustaa lapsiasioihin perehtynyt asiantuntija-avustaja, yleensä psykologi tai sosiaalityöntekijä. Asianajaja pyrkii sovittelussa tukemaan päämiestään ja sovinnon aikaansaamista. Hän osaa myös kertoa päämiehelleen, mitä vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi on, mikäli asiassa ei päästäisi sovintoon. Yleensä lapsen edun mukaista on se, että vanhemmat pääsevät lapsiin liittyvissä asioissa sovintoon.
Sovittelu on vapaamuotoista ja keskustelevaa. Sovittelu etenee pääasiassa yhdessä käytävin keskusteluin, mutta tarvittaessa järjestetään myös erillisneuvotteluja.
Sovittelun alussa on selvittelyvaihe, jossa pyritään selvittämään sitä, mitä toiveita vanhemmilla on lapsen asioiden suhteen. Selvittelyvaiheessa kumpikin osapuoli voi esittää omat toiveensa ja huolensa. Neuvotteluvaiheessa pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu. Sovintovaiheessa sovitaan yksityiskohtaisesti ehdoista. Sovinto edellyttää sitä, että kummatkin vanhemmat sen hyväksyvät.
Itse suosittelen hankaliltakin tuntuvissa tilanteissa sitä, että vanhemmat suostuisivat huoltoriidan tuomioistuinsovitteluun. Vaikka kaikkiin asioihin ei löytyisikään ratkaisua, vanhempien pyrkimys sovintoon on aina lapsen edun mukaista.
Mikäli vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen lapsen aseman järjestämisestä, käräjäoikeus käsittelee ja ratkaisee asian. Käsittely aloitetaan suullisella valmisteluistunnolla, johon vanhemmat kutsutaan. Käsittelyn yhteydessä käräjäoikeus voi pyytää sosiaaliviranomaiselta selvityksen perheen tilanteesta, eli ns. olosuhdeselvityksen. Selvityksen saavuttua järjestetään pääkäsittely, jossa voidaan ottaa vastaan todistelua. Käsittelyn päätteeksi käräjäoikeus ratkaisee asian lapsen edun mukaisesti.
Käräjäoikeus voi hakemuksesta myös muuttaa lapsen asioissa annettua aikaisempaa päätöstä tai vahvistettua sopimusta, mikäli lapsen tai vanhempien olosuhteet ovat muuttuneet tai muuttamiseen on muutoin aihetta.